Kennelin historia

Kaiken alku

 

 

Nalle, SF27700/87 ensimmäinen hirvikoiramme, tuli taloon ”salaa”, kun olimme lasten kanssa kyläreissulla. Olimme sopineet pennun ottamisesta, mutta salaa se silti pääsi tulemaan!

 


Nalle oli viisas koira. Se kasvoi yhdessä Marjaana vauvan kanssa ja piti tytöstä niin hyvää huolta, ettei haukahtanutkaan kun vauva nukkui vaunuissa ulkona. Yhdessä ne sitten mennä touhusivat lattialla, kun tyttö tuli konttausikään. Nalle syttyi hirvikoiraksi heti ensimmäisenä syksynä. Se karkasikin isännältä metsään eräkämpältä.
Nallen ensimmäinen hirvi oli iso sarvipää, 17 piikkinen sonni. Harmi vain, että Nalle jäi 2 vuoden ikäisenä auton alle hirvityöskentelyssä.

 

Pörri, SF02430/91 tuli taloon Nallen kuoltua tapaturmaisesti. Jos Nallesta ehti kehittyäkin hirvikoira, ei se meinannut onnistua millään Pörrin kohdalla. Ari opetti Pörriä haukkumaan hirveä näyttämällä itse mallia kontallaan koiran vieressä ja haukkumalla itse malliksi hirveä. Kun Ari lähti ”viimeisen” kerran metsään Pörrin kanssa sillä ajatuksella, että koira jää sille reissulleen, jos ei nyt homma ala hoitumaan, oli ihmetys ja ilo suuri kotiväellä molempien palatessa takaisin metsäreissulta ja isännän naaman ollessa virneessä. Koira oli syttynyt viimeinkin.
Luonteeltaan Pörri oli ärhäkkä muille kuin perheenjäsenille, kerrankin se puraista napsasi isännän veljeä persuksista tämän mennessä koiran ohi.

Ari oli hirvenhaukkukokeessa tuomarina sotkamolaisen Risto Vilmin Nippe koiralle. Nippe oli antanut hyvän hirvikoiran mallin uudelle harrastajalle ja pentu oli varattu saman tien Nipen alta. Nipen ensimmäiseksi ja ainoan pentueen isäksi omistaja valitsi Mauri Piirosen Jassun, SF11356T/85, josta oli jo muodostunut oikea periyttäjä koira.

Nita tuli taloon kesällä 1992, valloittaen kerralla niin ihmiset kuin Pörrinkin. Kun Pörri uteliaana haisteli pentua ja taisi sille vähän irvistelläkin, nappasi Nita sitä napakasti nokasta ja järjestys laumassa oli sillä selvä. Nita oli lauman johtaja.

 

Nita tuli taloon 7 viikon ikäisenä.

 


Nippe emo ja Nita.
 

 

 

Raikukorven ensimmäinen pentue oli niin kasvattajalle kuin pentujen
ottajille, jokaiselle, napakymppi. Vasemmalta Rocky, Benita, Botti ja Netta.
Pentue oli siis NITAn, FIN20744/92A ensimmäinen pentue ja isäkoirana FIN KVA&MVA BACKE KING, S44233/92A.

Netan osaksi oli jäädä Utajärvellä junan alla hirvityöskentelyssä. Se oli niin kova paikka omistajalleen Veijo Kokolle, että pelättiin hänen uupuvan Netan menetyksen myötä.

Rocky tuli KVA:ksi kaksi kertaa, liekö Suomen ainoa kaksinkertainen KVA. Koepäivän aamuna koepaikalla koiraa oli lähtemässä ohjaamaan Kari Jauhiainen, mutta koira oli
virallisesti tyttären Niina Jauhiaisen nimissä. Niina oli koepaikalla, Sonkajärven, Oinasjärvellä, laitettu tuomariksi
VOI luokan koiralle ja hän pyysi päästä AVO luokkaan tuomariksi. Kokeen ylituomari
kuitenkin vakuuttamalla vakuutti koepaikalla vastaan inttäville ihmisille, että systeemi
on muuttunut ja koiran omistaja voi olla tuomarina samassa luokassa, missä hänen oma
koiransa kilpailee. Eikä ylituomari antanut asiassa periksi ja niin Niina joutui vasten tahtoaan
väärään luokkaa tuomariksi. Koira haukkui VOI tuloksen ja KVA arvoa juhlittiin täytekakuin ja konjakein. Olihan Rocky omistajaperheen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa valiokoira.
Oli loppusyksy vuonna 1999. Kunnes talvella Kajaanin Tamminäyttelyn aikaan kasvattajalle tultiin pilkesilmäkulmassa kertomaan, että se teidän Rockyn KVA on mitätöity. Joku oli tehnyt kantelun Kennelliittoon ja siellä hylättiin koiran KVA arvo, eikä asiasta oltu ilmoitettu koiran omistajalle millään lailla. Koe lie hylätty niin totaalisesti ettei sitä löydy SHHJ:n sivuilta koekäynneistäkään. Rocky haukkui toisen kerran valioksi seuraavana syksynä.

Rocky ja Benita olivat samassa näyttelyssä, Rocky oli paras uros ja Benita paras narttu, mutta kummastako ROP? Jauhiaisen Kari veistelee asiasta aina että ulkomuototuomarina ollut Esko Salkonen empi, että kummalleko koiralle antaa ROP:in ja lähti sitten käsi ojossa tulemaan Aria ja Karia kohti ja Ari ehti työntää kätensä ensin Salkosen käteen jolloin Benitasta tuli ROP. Hieno oli näyttely ja Benitasta tuli MVA.

Rocky jäi yhtä serttiä vaille kaksoisvalionarvosta. Yhdessä näyttelyssä naistuomari tuli tarkastamaan Rockyn silmiä ja oikein venytteli koiran silmäluomia joka suuntaan, mitä lie niistä etsinyt ja kun tuomari tuli vielä uudestaan tarkoituksenaan venytellä uudelleen silmäluomia, sanoi Rocky siihen vastalauseen. Sen jälkeen koira ei oikein tykännyt ulkomuototuomareista. Tätä kirjoitettaessa Rocky on ainoana ensimmäisestä pentueesta elossa ja ikä vuosia on kertynyt miltei 14v.

 

 

 

Benita ja Nita karhuntaljalla, Rocky puuttuu kuvasta.

 

 

 

FIN KVA RAIKUKORVEN BOTTI, FIN25052/96A ja omistajansa Markku Svenn Ylitorniolta. Nitan ensimmäisestä pentueesta, i. FIN KVA & MVA Backe-King, S44233/92. Koira vertaansa vailla, 32 starttia kokeisiin, 27 ykkös tulosta. Omistajansa sanoin; ikuinen kakkonen, Mestaruusottelussa vuonna 1999, 2.sija. Tämä ottelu jäi varmasti Markun mieleen tavalla ja toisella. Harmin paikka ettei sen aikainen jalostusneuvonta arvostanut Bottia, vaan jätti koiran suosittelematta kokonsa vuoksi, 59 cm. Mitkä hirviveret koiralla olikaan! Bottia voisi kuvata sanoilla; nöyrä, tottelevainen, viisas, kaunis värinen. Kun Botti sai hirvenhajut, se meni läpi porotokan poroista välittämättä suoraan hirvelle. Mutta kyllä tällaisen työskentelyn opetteleminen vaati työtäkin! Markku periksiantamattomana koiramiehenä vaati koiralta tällaista käyttäytymistä ja koiran oli se opittava! Koiran ja omistajan tiivistä yhteyttä kuvaa sekin, että Botti odotti aamulla isännän heräämistä ja ilmestymistä ikkunaan, josta hän morjesti kättä nostaen koiralle ja vasta sen jälkeen Botti-poika oli vapaa omille touhuilleen. Aamun tervehdys oli tärkeä molemmille. Ei tule toista Bottia.

 
 
Copyright Raikukorven Kennel | Sivuston toteutus: IT-parkki